Arkkitehtuurivalokuvia, au - arkkitehtiuutiset 1/2014

Turkulaisten arkkitehtien valokuvanäyttely keskustan parhaissa näyteikkunoissa toteutui yllättävän helposti. Vuodenvaihteessa järjestetyn pop up –näyttelyn tarkoituksena oli herättää mietteitä ohikulkijoissa ja tarjota kotikaupungin väelle huomioita ja oivalluksia maailmalta.

Näyttelyideaa hauduteltiin pitkään, mutta toteutettiin lopulta pikavauhtia. Näyttelyyn saatiin SAFAn toiminta-avustus, jonka turvin arkkitehtuurivalokuvista teetettiin suurennoksia valokuvaliikkeessä. Vuokraa näyttelytiloista ei tarvinnut maksaa, koska tilojen omistajankin etu oli saada ikkunoihin jotain mielenkiintoista katsottavaa staattisten kokoikkunateippausten sijaan.

Näyttelytiloiksi löytyivät viiden lähekkäisen vapaan liiketilan näyteikkunat keskustan paraatipaikalta Hansakorttelista, Eerikinkadun ja Kristiinankadun varrelta. Näyttely ripustettiin talkoovoimin – ikkunasomistukseen perehdyttiin tikapuilla, kalastussiimoilla ja nastoilla. Samalla tutustuttiin sähkökiskojen toimintaan ja halogeenivalaisimien huoltoon.

 

 

Kuvat herättävät kysymyksiä

Näyttelyssä oli esillä 12 arkkitehdin yhteensä lähes 50 valokuvasuurennosta. Teemana olivat erilaiset näkemykset ja kokemukset kaupunkitilasta. Suuri osa kuvista on otettu ulkomaille tehtyjen opintomatkojen, kuten mm. syyskuisen Oslon retken yhteydessä. Tarkoituksena oli herättää keskustelua siitä, voisiko jokin näistä muualla toteutuneista ideoista toimia sopivasti sovellettuna myös turkulaisessa kaupunkiympäristössä.

Valokuvat jaoteltiin liikehuoneistoittain viiteen eri alateemaan. Kaupungin suunta –teeman kuvat käsittelivät sitä, kuinka rakennukset, sillat, katokset tai istutukset ohjaavat katsetta ja mihin kulku ohjautuu – pysäyttääkö liikkeen ylämäki, portaat vai liikennemerkki. Lisäksi pohdittiin, mihin kohtaan kaupunkia tehdään uutta: tiivistetäänkö keskustaa vai laajennetaanko valittuun suuntaan?

Rosoinen läsnäolo –kuvissa näkyi ihmisen jälki, piirrokset seinissä ja se, mitä ne ilmaisevat. Kuvissa tarkasteltiin vastakohtia: karut rakenteet muodostavat vastaparin uudelle ja kiiltävälle – toisaalta rähjäisen, toisaalta kotoisan. Tarvitaanko myös rosoista ympäristöä?

Kohtaamisen paikat –kuvissa puolestaan pohdittiin,mikä tekee aukiosta, kujasta tai puistosta kutsuvan.Onko se erityyppisten elementtien, kasvien, katukiveysten, istuskelupaikkojen yhdistelmä tai tuulensuojainen, katseilta suojattu paikka?Millainen merkitys on suihkulähteillä, monumenteilla, sisäpihoilla, näköalapaikoilla tai avonaisilla ovilla?

 

Myös Stor och liten –teemassa käsiteltiin vastakohtia: pientä hahmoa suurten tornitalojen tai valtateiden keskellä. Syntyykö näin mittakaava, jossa pienet osat rytmittävät suurta? Monta pientä muodostaa suuren, mutta voiko suurikin muuttua pieneksi, kun se on muiden isokokoisten ympäröimä?

Vuosirenkaat, uuden ja vanhan yhdistäminen –kuvissa olivat esillä kerrostumat, kerrokset, maanalaiset, maanpäälliset. Arkkitehtuuri on rakentunut eri aikakausina samoista aineksista, pilareista, välipohjista, kaarista, aukotuksista, syvennyksistä, valaistuksesta. Tutut materiaalit toistuvat ja uusia kertyy vanhojen rinnalle. Miten elävät rinnakkain puu, tiili, betoni, teräs, lasi, muovi, kupari, kivi? Miten uusi suhtautuu olemassa olevaan?

Valokuvat eivät anna suoria vastauksia, mutta ne inspiroivat ehkä pohtimaan mitkä elementit rakennetussa ympäristössä luovat viihtyisän tilan. Kenties seuraavan näyttelyn aiheena onkin Turku arkkitehtien silmin.

Tiltu Nurminen

 

Creative Turku Facebook