Kaupunki rakentuu rannoiltaan - kohtaavatko odotukset?, au - arkkitehtiuutiset 10/2011

Valtion rakennustaidetoimikunta yhteistyössä Turun kaupungin, Varsinais-Suomen taidetoimikunnan ja Varsinais-Suomen liiton kanssa järjesti arkkitehtuuripoliittisen seminaarin Turussa paikallisille ja alueellisille päättäjille, viranomaisille ja muille rakennetun ympäristön toimijoille 29.9.2011. Seminaarissa puheenvuoroja pitivät lukuisat kaupunkien, yliopistojen ja arkkitehtitoimistojen edustajat ulkomaita myöten.

Seminaarin avasi Turun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Minna Arve yhdessä Valtion rakennustaidetoimikunnan puheenjohtaja Markus Seppäsen kanssa. Cay Sevon Turku 2011-säätiöstä kertoi kulttuurin hyvinvointivaikutuksista. Hänen mukaansa urbaani elämä on yhteisessä tilassa olemista sivistyneesti, pitämällä hauskaa. Tämä tuo ihmisille hyvän olon kokemuksia. Hän muistutti myös, että taide tekee hyvää kaupunkilaisille.

Turun yliopiston tutkimusjohtaja Sampo Ruoppila pohti, mitä Turun kaupungin ja yliopiston yhteisellä kaupunkitutkimusohjelmalla tavoitellaan. Hän piti tärkeinä yhteistyön kehittämisessä opittuja asioita. Erityisasemassa on yhteinen tahtotila. Myös yhteinen henkilöresurssi on toimiva yhteistyömuoto. Tiedeviestintää on syytä kehittää jatkuvasti. Myös tutkimustiedon hyödyntäminen vaatii valmiuksia. Olennaista on, miten kytketään ihmiset mukaan projektiin. Pitää olla valmiina keskusteluun – siihen että joku kyseenalaistaa tutkimuksen.

Kaupunkielämän puitteet ihmisen arjen rakentajana

TTY:n tutkimusjohtaja EDGE-laboratoriosta Anssi Joutsiniemi mietti, miten suunnitellaan lähiympäristöjä ihmisille, jotka eivät vietä niissä aikaa. Kaupunkitutkimuksessa mielekkäämpää olisi tutkia keskustan ulkopuolisia alueita, koska keskusta on jo valmis. Ennen kaupungin ongelma Möhrmanin mukaan oli liiallinen tiiveys, nykyään liiallinen väljyys. Mikäli Helsingin asutus 50 km:n säteellä voitaisiin tiivistää pinta-alaltaan yhteen pisteeseen, suurin osa alueesta olisi tyhjää. 15 prosenttia ihmisistä asuu kantakaupungissa, loput tehollisen kaupunkialueen ulkopuolella.

Eestiläinen arkkitehti, taiteilija ja aktivisti Kadri Klementi kertoi, kuinka yhteisöllisin keinoin annetaan vauhtia kaupungin kehittymiseen. Hän esitteli ei-kaupallista projektia, LIFT 11 -Kaupunkiteosten festivaalia, jonka puitteissa  järjestettiin tämän vuoden aikana lukuisia tapahtumia, konsertteja ja teatteriesityksiä. Monet niistä tapahtuivat Tallinnan ranta-alueella, missä vanhat vankilat, hiilivoimalat ja kaupungintalot luovat otollisia tiloja kulttuuritapahtumille samalla kun rannan ja kalasataman virkistyskäyttö lisääntyy uusien uimarantojen ja laiturien myötä.  Ruohonjuuritason projektit kehittymättömillä alueilla antavat ideoita kaupunkisuunnitteluun. Tallinnassa on tapahtunut viime vuosina paljon ja nopeasti rakentamisen alalla. Klementin mukaan hidas suunnittelu on kuitenkin hyve, koska se antaa ideoille aikaa täydentyä ja rikastua.

Paneelikeskustelussa pohdittiin Yleisradion kulttuuritoimittaja Jonni Roosin johdolla, ovatko käytännöt ja rakentamisen kulttuuri ajan tasalla. Todettiin, että kaupunkikehitykseen liittyy vahva usko suunnitteluun, siihen että uusi rakentaminen tuottaa hyvää. Kuitenkin nyt haikaillaan, että vanhat rakennukset olisivat säilyneet. Samalla pohdittiin, onko rakentaminen ollenkaan muuttunut 60-luvulta lähtien. Kuitenkin esimerkiksi useimmat turkulaiset vanhat rakennusliikkeet ovat hävinneet, ja omistajasuvut ovat keskittyneet nykyään rakennussuojeluun. Monet puutaloalueet ovat myös säilyneet ja eivätkä ole enää yhtä paljon uhan alla. Nähdään, että kerroksellisuus kaupunkikuvassa on hyvästä. Erityisesti taiteilijoilla olisi suuri halu osallistua kaupunkielämän kehittämiseen. Hei eivät kuitenkaan pääse mukaan niiin keskusteluihin, joissa konseptit luodaan. Sama ongelma on usein arkkitehdeilla.

Tiina Valpola kyseli, mistä syntyy yhteinen tahto laatuun. Esimerkiksi ravintolakulttuurissa on tapahtunut Suomessa valtava muutos. Rakennuskulttuurissa vielä helposti tehdään keskivertoa, sitä samaa, josta puuttuu henki. Ei käytetä koko potentiaalia, joka yhteiskunnalla olisi käytettävissä. Ulkomailla näkyy paremmin kulttuurinen ymmärrys, miten rakennuksia hoidetaan ja ylläpidetään.

Miksi ei kodit ja ihmiset, vaan asunnot ja asukkaat.  Muita sanapareja voisivat olla hieno - rosoinen. Tarvitaan myös rosoista ympäristöä, jossa kaikki ei ole liian viimeisteltyä. Myös valmiiksi suunniteltu – avoin kuvaa kuinka oikea elämä on monimuotoista ja vaikeasti ennakoitavissa. Pitää siis olla valmius avoimiin ratkaisuihin, jotka antavat tilaa elämälle. Suomessa on yli sata pientä kaupunkia – saadaanko kaupunkitutkimuksesta konkreettisia työvälineitä niiden kehittämiseen.

Rannat paikallisena vahvuutena

Suomen rakennustaiteen museon johtaja Juulia Kausteen alustuksesta pohdittiin paneelikeskustelussa, kohtaavatko odotukset rantarakentamisessa. Keskusteluun osallistui iltapäivän puhujien lisäksi Turun kaupungin asemakaavapäällikkö Timo Hintsanen, arkkitehti Hille Kaukonen Skanskalta sekä Pirjo Sanaksenaho Aalto-yliopistosta ja Sanaksenaho Arkkitehdit Oy:stä. Panelistit pohtivat, mikä on rannan arvo kaupunkikehityksessä. On olemassa sekä merellisyyttä, että koettua merellisyyttä. Esimerkiksi Turun saarilla osalla asukkaista on hyvin vaikea pääsy rantaan, mutta silti kokemus merellisyydestä on vahva. Myös rannan takana olevien alueiden arvo paranee samalla kun rantaa rakennetaan. Entisten satamatoiminnan alueista voidaan tehdä kaupunkilaisten olohuoneita. Väliaikaiset skeittirampit, kahvilat, ravintolat ja puodit antavat mahdollisuuden luoda yhteisöllisyyttä. Samalla ne luovat kuitenkin vaikeita kysymyksiä kaupunkisuunnittelun kohdalla, koska niihin suhtaudutaan hyvin tunteenomaisesti. Joskus rantarakentamista vastustetaan niin voimakkaasti, että alue saattaa säilyä joutomaana vuosikymmenten ajan. Monen mielestä on moraalitonta vallata ranta-alue vain yksityiseen käyttöön. Yleisön yhteys veteen on kuitenkin ratkaistavissa vaikkapa portailla, veneillä, laivoilla tai kelluvilla taloilla.

Rauman kaupunkisuunnittelupäällikkö Juha Eskolin esitteli merellisen kaupunkinsa tulevaisuuden näkymiä. Nykytilassa yhteys merelle puuttuu, satama on aidattu ja rannat yksityisiä. Urbaania ranta-alueita ei ole kuin pieniä palasia. Tulevaisuuden satamatoiminta ei ole hiipuvaa, vaan kasvavaa – Raumalla on Suomen viidenneksi vilkkain satama. Yleiskaavoituksessa pyritään merellisen kontaktin palauttamiseen. Kaavan valmisteluvaiheessa osa tavoitteista jätettiin auki ja haettiin sidosryhmien ideoita muun muassa tavoitekyselyillä. Kolmesta vaihtoehdosta suosituin oli ajatus koko sataman siirtämisestä toiseen paikkaan. Siihen nivoutuvat haasteet liittyvät kustannuksiin ja meluhaittoihin.

TTY:n professori, arkkitehti Ilmari Lahdelma kertoi taustoja Merikeskus Wellamon synnystä Kotkan satamaan. Kotkan kaupungin oma tahtotila sai aikaan Suomen merimuseon sijoittumisen kaupunkiin. Kotka pystyi tarjoamaan laaja-alaisen konseptin ja mahdollisuuden edetä nopeasti hankkeessa. Rakennus pyrkii konkreettisesti olemaan yhteydessä laajempaan kokonaisuuteen ja keskustaan. Kotkalla on tavoite käyttää rakennusta keppihevosena Bilbao-boostin tapaan keräämään kaupunkirakennetta eheyttävää toimintaa. Hankkeen alussa järjestettiin seminaareja ja työpajoja, jotka ehtivät vaikuttaa suunnitteluun. Museo ja kongressikeskus on selvästi lisännyt Kotkan tunnettavuutta ja toimintaa seudulla sadantuhannen vuosittaisen kävijän avulla.

Professori ja arkkitehti Jyrki Tasa runoili rantarakentamisesta. Meren tunnelma, vapauden ja seikkailun paikka… Moniaistisuus, meren liike, usva, äänet… Tuoksu, terva, kala, raikas meri-ilma. Siinä syitä, miksi on tarpeen mennä veden päälle. Halutaan ottaa inspiroivasta paikasta kaikki irti. Tasan mukaan elämä on uudistamista – muuttumattomuus on kuolema. Samalla hän esitteli toimiston Helsingin Lauttasaareen suunnittelemia asuintaloja sekä siltaprojekteja ja muisteli lapsuuden tapahtumia Turun Aurajoen rannalla, jolloin yksi leikkitovereista väitti, että joessa on haita. Muut eivät tätä uskoneet, mutta yhdessä tuumattiin, että kyllä siellä mustekaloja voi kuitenkin olla!

Turun, Uudenkaupungin ja Naantalin edustajat tavoittelivat saaristomaisen nauhakaupungin malleja ja kotimaisia rakentamisen malleja sekä pohtivat ongelmia, joita syntyy kun rakentamisen painopiste siirtyy liikennevirtojen varsille, pois ydinkeskustasta. Kaupunkikulttuurin ominaispiirteitä löytyy esimerkiksi Pytinkien Paris –puutalotapahtumista, joissa asukkaat avaavat ovensa suurelle yleisölle.

Täyspurjein vai reivaten

Päivän kolmannessa paneelikeskustelussa mietittiin resurssien, menetelmien ja taitojen viisasta käyttöä Aalto-yliopiston professorin Hannu Huttusen ohjauksessa. Mukana oli aiempien puhujien lisäksi Maria Merikanto, Varsinais-Suomen taidetoimikunnan erikoissuunnittelija, Heikki Saarento, Varsinais-Suomen liiton suunnitteluohjaaja sekä hankekehitysjohtaja Tapio Keiramo Lemminkäinen Oy:stä. Esille tuotiin pulma kuntatason niukkenevista resursseista. Miten yhteiskunnan henkinen pääoma tulisi käyttää parhaiten pyrittäessä laadukkaampaan ja kestävämpään rakentamiseen. Kunkin kaupungin mittakaavan ymmärtäminen on olennaista – suuren kaupungin kokemuksia ei voi siirtää suoraan pikkukaupunkiin. Harmillisena koettiin se, että Apoli-asiakirjoille ei ole kuntatyössä löytynyt sitovuutta. Päättäjät pitäisi saada sitoutumaan tavoitteisiin. Ammattikunnan sisällä löytyy kyllä yhtenäistä näkemystä siitä, miten kaupunkia pitäisi kehittää.

Kun on kysymys rahasta, moni osapuoli piilottelee tavoitteitaan ja valmistelee omia hankkeita julkisuudelta piilossa. Pitkän tähtäimen suunnitelmia pitäisi esitellä ajoissa. Kunnan, rakentajien ja asukkaiden haaveet voivat olla hyvin erilaisia. Välillä asukas on valmis muuttamaan jopa muualle, että saa omannäköisensä talon rakennettua. Syvä epäluulo eri osapuolten välillä on este avoimelle keskustelulle - onko mahdollista keskustella avoimin kortein vai lähdetäänkö heti tekemään kauppaa? Kaupunkisuunnittelun tavoitteet pitää saada selkeästi esille, että kaikki ryhmät näkevät ne. Tarvitaan vastuuntuntoa, tietoa ja rohkeutta – joskus myös rohkeutta olla tekemättä mitään.

Tiltu Nurminen, arkkitehti SAFA
Paikallisasiamies, Turku

KaupunkiRakentuu

Creative Turku Facebook